Pop up -vapaaehtoisuus – mistä on kyse?

Pop up -vapaaehtoisuus – mistä on kyse?

Miten yhteisöjen pitäisi reagoida projektimaiseen, kevyeen ”pop up -toimintaan” ja ihmisten omaehtoiseen tekemiseen? Onko perinteinen, pitkäkestoinen ja säännöllinen vapaaehtoistoiminta uhattuna?

Näistä teemoista olivat yleisön kanssa keskustelemassa Lari Karreinen, (karreinen.org), Tapani Tulkki, (Suomen Punainen Risti), Annina Laaksonen (Helsingin Diakonissalaitos),  Petri Toikkanen (Eetanet), Soili Voipio (Helsingin kaupunki) jaJanne Kareinen (Sitra). Keskustelua fasilitoi Saara-Sisko Jäämies. 

Tilaisuus järjestettiin Kansalaistoiminnankeskus Unelman tiloissa 6.2. 

Kokosimme keskustelun kolme keskeisintä näkökulmaa.

  1. Pop up – osallistumista piipahtaen omilla ehdoilla?

Pop up -vapaaehtoisuus -käsitteellä tarkoitetaan vapaaehtoisen uudenlaista osallistumista kansalaistoimintaan. Pop up viittaa piipahtamiseen: käydään kokeilemassa, osallistutaan kerran tai satunnaisesti, annetaan aikaa tiiviiseen ja lyhyeen projektiin.

Pop up -toiminnassa on kyse myös siitä, että yhteisön sijasta vapaaehtoistoimintaan osallistuja haluaa yhä useammin itse määritellä, miten ja milloin hän osallistuu toimintaan. Kyse on siis yhtä lailla uudenlaisesta suhtautumisesta vapaaehtoistoimintaan: nyt halutaan, että toiminta on itse määriteltyä ja itsestä lähtevää.

  1. Pop up haastaa toiminnan kriittiseen tarkasteluun

Spontaanisti syntyvät tempaukset, tai jotakin asiaa ajavat liikehdinnät haastavat yhteisöjä tarkastelemaan omia toimintamallejaan. Itseorganisoituva pop up -toiminta voi muuttaa yhteisön tapaa jakaa valtaa ja vastuutaan vapaaehtoistoimijoille, jotka haluavat organisoida omaehtoista toimintaa, ja päättää entistä vahvemmin toiminnan sisällöistä. Vastuun antaminen taas edellyttää yhteisöiltä luottamusta, ja osittain luopumista myös kontrollista. Uudenlaisen toimintavapauden antaminen vaatii toiminnan tarkastelua uusista näkökulmista. Osataanko yhteisöissä antaa entistä enemmän vapautta toimia vapaaehtoisten omista lähtökohdista käsin?

  1. Vapaaehtoistoiminnan kentän monipuolistuminen vaatii reagointia

Talkootöitä on tehty aina, joten voidaan hyvin myös pohtia, onko pop up -toiminta vain muodikas termi tutulle ilmiölle, jossa kääritään hihat ylös silloin, kun tarve sitä vaatii?   Pop up -vapaaehtoisuudessa erilaista talkootyöhön on kuitenkin se, että ihmiset etsivät nyt tapoja toteuttaa vapaaehtoistoiminnan kautta myös itseään ja omia arvojaan.

Yhdistykset ja muut yhteisöt ovat nyt sen edessä, miten pop up -toiminta organisoidaan, ja kehitetäänkö omaa toimintaa vastaamaan myös pop up -vapaaehtoisten tarpeita. Monessa yhteisössä pohditaan, miten otetaan vastaan ovesta sisään kävelevä ihminen, joka haluaa tehdä jotakin merkityksellistä nyt, eikä kolmen kuukauden päästä? Pop up -toimintakin vaatii koordinointia ja taustatyötä, jotta siihen osallistuminen olisi mahdollisimman helppoa, ja kynnys tulla mukaan olisi matalalla.

Vaikka pop up -toiminta sopii monen nykyihmisen elämäntilanteeseen hyvin, haluaa moni edelleen toimia myös pitkäkestoista, sitoutumista vaativissa tehtävissä, kuten toisen ihmisen rinnalla kulkijana. Nämä tehtävät vaativat usein myös perustellusti kouluttautumista tehtäviin. Pop up -toimintaa ei ole syytä asettaa vastakkain muun vapaaehtoistoiminnan kanssa, vaan mahdollisimman monipuolinen osallistumisen tarjonta on yhteisöille ennen kaikkea vahvuus. Tärkeintä vapaaehtoisena yhdistystoimintaan osallistumisessa on edelleen, että ihminen pääsee osallistumaan, tekemään ja toimimaan itselleen merkityksellisten asioiden parissa hänelle sopivalla tavalla.

Jos haluat katsoa tallenteen tilaisuudesta, löydät sen EJY ry:n Facebook-sivuilta.

Teksti: Petra Kohonen, suunnittelija, Kansalaistoiminnankeskus Unelma


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn