Mitä tapahtuu, jos käy huonosti?

Mitä tapahtuu, jos käy huonosti?

Sairaus, työttömyys tai taloudelliset ongelmat. Mikä tahansa näistä voi syöstä synkkyyteen, ja valtion apuverkko on jatkuvasti harvempi. Silloin esimerkiksi EJYn kaltaiset tahot voivat ottaa kopin.

Meillä Suomessahan tapaa olla niin, että talousongelmat hävettävät eniten. Niitä salataan mahdollisimman pitkään ystäviltä ja sukulaisilta. Joskus ne onnistuu piilottamaan jopa itseltään – kunnes taakka kasvaa niin isoksi, että sitä sen selvittäminen yksin on mahdotonta.

Me EJYssä tahdomme sanoa, että et ole yksin. Etkä ole ainoa.

Silloin kun hävettää, on tärkeää tulla kohdatuksi tasavertaisena. Jokainen tietää, että kun asiat ovat solmussa, saattaa niiden selvittämiseen tarvittavat tapaamiset virastoissa olla nöyryyttäviä.

“Siksi tarvitaan kanssakulkijaa. Ihan tasavertaista auttajaa”, sano Liisa Leino, EJYn Voimanpesä -hankkeen projektipäällikkö. Voimanpesä auttaa espoolaisia lapsiperheitä, jotka elävät häätöuhan alla.

Voimanpesään on hyvin kirjaimellisesti matala kynnys. Espoon Suvelassa sijaitsevassa toimistossa asiakas istutetaan ensimmäisenä sohvalle. Juodaan kahvit. Jutellaan. Lapset saavat jäädä leikkipaikkaan puuhailemaan.

 

“Siinä sitten puhutaan ihan aikuinen aikuiselle. Mietitään yhdessä niitä seuraavia askelia toisen kanssa. Rahaa täältä ei saa, mutta apuna ollaan niin kauan kun tarvitsee.”

Apu voi tarkoittaa yhdessä Kelassa käymistä, apua lomakkeiden täyttöön tai neuvoja uuden asunnon hankintaan. Joidenkin kanssa käydään läpi perusjuttuja asunnon huollosta Voimanpesän harjoitusasunnossa. Jos perhettä uhkaa häätö, auttaa Voimanpesä neuvottelemaan vuokraisännän kanssa, tai auttaa uuden asunnon etsimisessä. Liisa Leinon mukaan ihan ensin apua tarvitaan tulevaisuushorisontin luomisessa.

“Ensiksi on tärkeää välittää se toivo, että hei, tämäkin sotku voidaan selvittää.”

Tulokset ovat toivoa konkreettisempia. Asunnottomuus on nimittäin yhteiskunnalle kallista, eikä nyt puhuta mistään nappikaupasta. Kaupungin maksama tilapäismajoitus kustantaa 30 000 euroa vuodessa. Jos asunto lähtee alta, uhkaa lapsia usein huostaanotto. Se maksaa 45 000 euroa vuodessa. Syrjäytyneen aikuisen kustannukset ovat 24 800 euroa vuodessa. Jokainen Voimanpesässä autettu perhe säästää yhteiskunnalta merkittäviä kustannuksia.

“Tämä on ainutlaatuista toimintaa Suomessa. Eikä sen todellakaan pitäisi olla.”

 

Apua saa, jos sitä uskaltaa pyytää

Vaikka Espoolla on hyvinvoiva maine, eivät talousongelmat ole täällä vieraita. Ulosotossa espoolaisia yksityishenkilöitä on yli 20 000. Se on Suur-Leppävaaran verran väkeä.

“Huolestuttavinta on nuorten, alle 25-vuotiaiden ulosotossa olevien kasvava määrä”, kertoo Jalkautuva talousohjaus -hankkeen projektipäällikkö Jussi Sorsimo. Hanke etsii ja auttaa ylivelkaantuneita selvittämään taloussotkujaan. Esimerkiksi juuri nuorten kohdalla aikainen puuttuminen ongelmiin saattaa muuttaa koko elämän kurssin.

“Siinä kun ollaan sellaisessa elämänvaiheessa, että pitäisi itsenäistyä ja sitten tulee maksuvaikeuksia. Kulutuskeskeinen yhteiskunta saattaa luoda painetta tuhlata, vaikka varaa siihen ei olisikaan. Omana ryhmänään ovat ne, joille ulosottokierre on tuttu omasta kodista. Heidän pitää oppia uusi normaali.”

Toinen suuri ryhmä on eläkeläiset. Tyypillinen tarina on, että tulee yllättävä sairaalareissu ja sen jälkeen kotona odottaakin ulosottoon menneitä maksuja. Myös muistisairaudet oireilevat talousvaikeuksina.

Juuri sitä hanke tekee. Opettaa hallitsemaan tulot ja menot. Auttaa tekemään maksusuunnitelman, avaa viranomaiskieltä. Seisoo vaikeuksissa olevan puolella ja näyttää tietä ulos umpikujasta.

“Suurin duuni on toivon luominen. Kun rahavaikeudet kasaantuvat, heittää ihminen helposti hanskat tiskiin. Että mitä väliä, kun kaikki menee kumminkin velkojille”, sanoo Sorsimo. “Mutta kyllä sen kelkan voi kääntää. Yhdellä meidän kokemusasiantuntijalla on 20 vuoden velkavankeuden jälkeen tiedossa se päivä, jolloin hän on täysin velaton. Ajattele, millainen helpotus.”

Useimmat etsiytyvät Jalkautuvaan talousohjaukseen, kun ongelmat alkavat jo olla massiivisia.

“Suomessa raha-asiat ovat sellainen kunniakysymys, että vaikeuksista yleensä vaietaan viimeiseen asti. Ihmiset hei, pyytäkää apua!”

Jos joku olisi ollut silloin kertomassa, että missä nyt mennään

“Silloin, kun sain itse sydämensiirron, oli kaikki sekavaa. Tuntui avuttomalta. Eihän sitä voi ymmärtää, jos ei ole itse läpikäynyt.”

Näin kertoo Jari Vihanne. Kahdeksan vuotta sitten hän joutui sairaalaan. Vaikka lääkärit kärsivällisesti selittivät, mistä toimenpiteissä on kyse ja mitä siitä seuraa, tuntui kaikki silti sekavalta. Pelottavalta.

Nyt hän on vapaaehtoinen, jotta voisi auttaa muita samassa tilanteessa.

Jokainen meistä voi sairastua. Se voi olla vakavaa. Niinä hetkinä tukea saattaa olla vaikea löytää edes läheisistä – eiväthän he tiedä, mitä sinä käyt läpi. Juuri tähän tarpeeseen perustettiin EJYn Vertaisresepti -hanke.

“Meidän periaate on, että kuka tahansa voi tulla kysymään ja juttelemaan.”, kertoo hankkeen projektipäällikkä Anu Toija. Vertaisresepti toimii HUSin sairaalassa Meilahdessa. Siellä työntekijät ja vapaaehtoiset  kertovat Potilastukipiste OLKAssa – niin, mitä?

“Mitä tahansa! Koskaan ei sanota, että tämä asia ei meille kuulu. Usein ihmiset tulevat kyselemään tilanteeseensa liittyviä esitteitä, ja sitten siinä vierähtääkin tunti, kun ihminen alkaa avautumaan. Sairaala on ympäristö, joka tekee haavoittuvaksi, oli tilanne mikä tahansa. Silloin tahdotaan jutella.”

Jari Vihanteen vapaaehtoisvuoroon kuuluu, että hän menee tapaamaan potilaita huoneisiin. Useimmat kyselevät lääkkeistä – kaikkia kysymyksiä kun ei ehdi tai viitsi lääkäreillekään esittää.

“Moni ehkä tahtoo nähdä ilmielävän sydänsiirtopotilaan. Että tuostakin voi selvitä.”

Tasa-arvoinen kohtaaminen on Vertaisreseptinkin kulmakivi. Se on voimauttavaa.

“Jo silloin kun Potilastukipiste OLKAa suunniteltiin, nousi tämä vahvasti esiin potilaiden toiveissa. Että olisipa sellainen paikka, missä henkilökunta ei jatkuvasti oleta, mitä tarvitsen”, kertoo Anu Toija.

Miten pääsen kiinni töihin?

Työttömyyden takana on monta tarinaa. EJY muuttaa näistä osan.

“Työllistämme 150 ihmistä vuodessa. Tämä on yhteiskuntavelvotteiden hoitamista”, tiivistää Juha K. Humalajoki, EJYn Sektori  -hankkeen projektipäällikkö.

Sektori III toimii työnantajien ja työntekijöiden välissä, auttaen pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia ja vaikeasti työllistettäviä saamaan työn syrjästä kiinni. Käytännössä homma toimii niin, että EJY haastattelee ja palkkaa työntekijät, mutta työn tarjoaa yritykset ja yhdistykset. Näin EJY myös on vastuussa työntekijöistä ja esimerkiksi valmis selvittelemään asioita, jos duunipaikalla tulee ongelmia. Hankkeen työntekijät auttavat esimerkiksi sellaisissa työnhankinnan konkreettisissa toimissa, CV:n kasaamisessa. Välillä tarvitaan ihan vain kuuntelevaa korvaa, ja tsemppiä.

“Mutta ei tässä kenenkään työpaikkaa rakenneta. Oma motivaatio pitää olla kohdillaan.”

Jos elämä on muutenkin mutkalla, ei työpaikka sitä voi taikatempulla parantaa. Se Sektorilla tiedetään.

“Sitä nämä päättäjät eivät ymmärrä. Monesti ajatellaan, että jos saadaan porukka töihin, niin muutkin ongelmat sitten vain katoavat. No ei se ihan niin mene. Muutkin tukitoimet ovat tärkeitä.”

Silti Sektori näkee jatkuvasti myös onnistumisia. Niitä, joita tukityöllistyminen auttaa seisomaan omilla jaloillaan.

“Hyviä hetkiä ovat vaikka sellaiset, kun työjakson jälkeen joku lähtee opiskelemaan alaa. Esimerkiksi monet maahanmuuttajat hyötyvät siitä, että pääsee ensin kartuttamaan kielitaitoa työelämässä.”

Nämä kolme esimerkkiä ovat osa niistä tavoista, joilla EJY ja sen hankkeet – kuten myös EJYn jäsenjärjestöt – toimivat yhteiskunnassa. Maailman, murheiden ja alati kovenevan yhteiskunnan ja ihmisen väliin tarvitaan puskureita ja kanssakulkijoita – organisoitua inhimillisyyttä. Tätä on EJY.

 

Kuvat: Johannes Romppanen


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn